Äijä-äiti testaa, Ideoita, Retkellä

Kolme sadepäivien retkivinkkiä lapsiperheille Helsingissä

Syksy on tuonut mukanaan paitsi kuulaankirpeät aamut ja ruskanvärjäämät lehtileikit, myös sadesäät ja sisätiloihin pakattujen lasten ylitsevuotavan energian. On siis hyvä aika lähteä retkelle! Mutta minne? Tässä kolme perheemme vast’ikään testaamaa paikkaa, jossa omat lapsemme viihtyivät mainiosti:

Helsingin pelastuslaitoksen palomuseo

Palomuseo on jokaisen piipaa-autodiggarin unelmapaikka. Monipuolisessa näyttelyssä pääsee ihmettelemään eri aikakausien autoja ja välineistöä, tutustumaan pelastuslaitoksen tehtäviin ja näkemään hyvällä lykyllä vilaukselta myös ajoon lähteviä tai pestäviä paloautoja miehistöineen. Pikkuväen säntäillessä paikasta toiseen aikuiset ehtivät kenties hetken silmäillä tarinoita historiaan jääneistä palo- ja pelastustehtävistä. Vaikka osa näyttelystä oli koronan vuoksi vierailumme aikana suljettu, puuhaa riitti silti paljon. Kotiinviemisiksikin saimme mukaan vielä paloautoaiheista tekemistä.

Museo on avoinna keskiviikkoisin ja sunnuntaisin kello 12-16.
Pääsymaksu on 5 euroa, alle 15-vuotiaat ilmaiseksi.

Päivälehden museon Aku Ankka -näyttely

Yhdistimme Palomuseoretkeen lähes naapurissa sijaitsevan Päivälehden museon Aku Ankka -näyttelyn. Yksi- ja kolmevuotiaamme rakastuivat Akun autolla ajelemiseen, salatunneleissa ryömimiseen ja tarjolla olevaan fyysiseen touhuamiseen. Vähän vanhemmillekin näyttelystä olisi löytynyt kaikenlaista neppisautoilusta pulmapähkinöihin, sanahassutteluun ja muihin verbaalisiin haasteisiin. Tällä kertaa pikkuväkemme ei malttanut irtaantua lastenosastolta enää muun museon puolelle, mutta alakerrasta löytyvistä painokoneista on riittänyt riemua aiemmilla visiiteillä.

Päivälehden museo on avoinna ma–su klo 11–17.
Vapaa pääsy. Aku Ankka -näyttely päättyy 24.10.2021.

Ratikkamuseo

Ratikkamuseo oli minulle täysin uusi tuttavuus, johon törmäsin etsiessäni matalan kynnyksen retkikohdetta tylsää päivää piristämään. Kolmevuotias ratikkafanimme oli kohdevalinnasta innoissaan. Vaikka museo on pieni, jaksoivat lapset touhuta sen läpi moneen kertaan. Näyttelyssä on paljon toiminnallista tekemistä: Lapset pääsevät leimaamaan lippuja, seikkailemaan eri aikakausien ratikoissa, leikkimään kuljettajaa ja rahastajaa ja ihmettelemään vipuja ja vipstaakkeleita. Koska sää suosi meitä, kävelimme museolta vielä ihmettelemään Olympiastadionin tornia ja söimme eväät sen edustalla, meneilläänolevaa jalkapallopeliä kukkulalta katsellen.

Ratikkamuseo on avoinna ma–su klo 11–17.
Vapaa pääsy.

Pssssst. Äijä-äidin löydät myös täältä:

Katso myös aiemmat retkivinkit:
Viisi vähemmän tunnettua retkikohdetta lapsiperheille

Äijä-äiti testaa, Elämystesti, Retkellä, taaperoaika

Esikoinen ja unelma höyryjunamatkasta

Se alkoi kaksivuotiaana. Kesänkuumentamia kiskoja kolisteleva Ukko-Pekka teki esikoiseen unohtumattoman vaikutuksen. Syksyn pimeinä iltoina muissa lapsiperheissä pyörivät piirretyt. Meillä katsottiin koostevideoita höyryjuna Ukko-Pekasta. Esikoinen oppi itse etsimään ne Youtubesta.

Talven jälkeen esikoinen tunsi junan jo niin hyvin, että aikuisten tietämättömyys ja hölmöt kysymykset alkoivat tympiä.

[Ä: Mitä höyryjuna sanoo?]
”Ei juna sano mitään. Sen pilli sanoo TUUT-TUUT. Ja raiteista kuuluu TSUKU-TSUKU.”
[Ä: Miksi sinä tykkäät höyryjunista?]
”Se on niin kaunis. Autokin on kaunis. Ja bussi. Mutta höyryjuna menee Helsinkiin!”
[Ä: Tuleeko sinusta isona höyryjunan kuljettaja?]
”Ei. Minusta tulee bussinkuljettaja.”

Kun höyryjuna vielä keväälläkin nousi toistuvasti esiin syntymäpäivän lahjatoiveita udellessamme, päätimme että höyryjunaretki oli saatava järjestymään. Korona oli kuitenkin tyhjentänyt myös Ukko-Pekan kalenterin, ja vasta kesän korvilla julkistettiin ensimmäiset höyryjunaretket pitkään aikaan.

Taiteilimme esikoiselle myöhästyneeksi syntymäpäivälahjaksi höyryjunaretki-kamman, josta hän sai nypätä joka aamu yhden piikin. Kampa harveni harvenemistaan, kunnes viimeinenkin piikki lopulta irrotettiin, ja suuntasimme koko perheen voimin juna-asemalle.

Esikoinen katseli lähestyvää Ukko-Pekkaa isänsä sylistä hengitystään pidätellen. Vasta kun veturin pilli päästi merkkivihellyksensä, esikoinen vapautui nauramaan ja vilkuttelemaan savua tupruttelevalle junavanhukselle.

Olimme valinneet retkireitiksi Masala-Siuntio-Masala, saadaksemme nauttia maalaismaisemista ja hieman väljemmistä kyydeistä. Reitti osoittautui sopivanmittaiseksi myös pikkupoikien jaksamisen kannalta. Uutta nähtävää ja koettavaa riitti tasaisesti koko matkalle.

Ensimmäisen tovin ihmettelimme mukavasti hytkyttävää matkantekoa, vanhaa junavaunua, ääniä ja maisemia. Seuraavaksi riemastuttivat menneen ajan tapaan pukeutunut, junalippuja rei’ittävä konduktööri sekä asemilla pilliin viheltävä asemavahti: ”Pois alta! Juna lähtee!” Paluumatkalla tutkimme junan erityylisiä vaunuja ja löysimme tiemme kahvilavaunuun, johon luonnollisesti pysähdyimme pullakaffeille.

Mante oli matkanteosta yhtä innoissaan kuin isoveljensä ja teki perässä kaiken, minkä kykeni. Veljekset nauroivat tunnelin pimentämälle junavaunulle, vilkuttelivat ikkunasta asemilla seisoville ihmisille ja pyörivät loosseissa kuin väkkärät ihmetellen ja innostuen kaikesta mahdollisesta.

Kotimatkalla uni tuli hetkessä, eikä unta tarvinnut illallakaan odottaa. Iltapalapöydässä katseltiin vielä – mitäs muuta kuin videoita höyryjuna Ukko-Pekasta!

Tämä juttu ei ole mainos vaan kirjoitettu aidosta ihastuksesta. Höyryjuna Ukko-Pekka on museojuna, jonka kyytiin voi nousta nostalgiamatkalle menneeseen. Kaikki toiminta perustuu talkootyöhön. Lipputulot ovat yhtiön ainoa tulonlähde. Lisätietoa junasta ja tulevista matkoista: hoyryjuna.weebly.com

Pssssst. Äijä-äidin löydät myös täältä:

arki, Äijä-äiti testaa

Pupuja ja keinuhevosia – kyllä lapsikin Ainun tuntee!

(kaupallinen yhteistyö Ainun ja Perhekuplan kanssa)

”I-ha-haa, i-ha-haa, hepo hirnahtaa-aa…”

Esikoinen (2v 9kk) on ehdollistunut siihen, että aina nähdessään keinuhevosen hän alkaa laulaa tätä laulua. Ja nyt hän on bongannut sellaisen purkin kyljestä. Ratsun kyytiin ei kuitenkaan tällä kertaa ole noussut Silja vaan pikkuveli-vauva Mante.

”Juokse hepo hiljaa, kanna Man-te-liiii-aaa…”

Olemme saaneet kotiin laatikollisen Ainun tuotteita testattavaksi. Esikoinen on viime aikoina tykästynyt leikkiin, jossa keksitään esineille käyttötarkoituksia, joten päätämme leikkiä sitä nytkin, laatikon sisältöä tutkiessamme. Mutta ennen kuin olemme ehtineet edes aloittaa, esikoinen on jo hullaantunut näkemäänsä keinuhevos-logoon.

Laulun tauottua pääsemme siirtymään varsinaiseen leikkiin.

Ensimmäisenä laatikosta nousee Ainun pehmoperheen edustaja: vihreä pupu-helistin.

”Mikäs tämä on?” esikoinen miettii. ”Ääni tulee sisältä. Sitä ei saa auki… Tämä on Manten lelu. Minä annan tämän Mante-vauvalle!”

Seuraavana vuorossa on Ainu hoitovoide. ”Siinäkin on pupuja!” esikoinen huomaa heti pakkauksen nähdessään. ”Sillä rasvataan minua.”

Talvi-ihottumaan taipuvaisessa perheessämme rasvaaminen on tuttua puuhaa! Siksi onkin kätevää, että Ainun hellävaraiset ja hajusteettomat ihonhoitotuotteet soveltuvat koko perheelle. Esikoinen on tästä tosin hieman eri mieltä. Laatikosta löytyvät Ainun sinkki- ja suojavoiteen hän antaisi erityisesti äidin käyttöön. Ei auta, vaikka selitän, että sinkkivoidetta käytetään yleensä vaipan ärsyttämälle iholle. Biohajoava ja vegaaninen suojavoide sen sijaan on niin miellyttävän tuntuista, että sen voisinkin anastaa itselleni.

”Nyt ne on äidin. Seuraava!”

Kun laatikosta nousee niin ikään pupun kuvilla varustettu Ainu pesuvaahto & shampoo, olohuone täyttyy riemunkiljahduksista: ”Pupu-shampoo, se on minun! Sitä laitetaan suihkussa.” Intoutumiseen on olemassa syy. Olen etukäteen kertonut, että saamme shampoota, jonka ei pitäisi kirvellä silmiä. Se kun on esikoisen mielestä kaikkein kurjin juttu peseytymisessä. Testikäytön jälkeen esikoinen on yhä vaikuttunut: Ainun ”Pupu-shampoo” pitää lupauksensa, eikä kirvele. Tuote jää meillä varmasti vakiokäyttöön.

Myös maistelua aloittelevalle vauvallemme löytyy laatikosta oma tervehdys: Ainu ensilusikka ja Ainu Starter cup -ensimuki. Kohderyhmän arvaa myös esikoinen. ”Ne on Mantelille. Se ei osaa vielä puhua, mutta niillä se syö. Ja juo tissimaitoa. Minä vien ne Mante-vauvalle.”

Vauva osaakin heti ensikokeilulla tarttua molempiin ja viedä ne suuhunsa. Hänen voi huoleti antaa leikkiä uusilla ruokailuvälineillään. Ensilusikan lusikkaosa on valmistettu pehmeästä materiaalista, ettei se vaurioita vauvan ikeniä. Starter cup on puolestaan kehitetty yhteistyössä lääketieteen asiantuntijoiden kanssa vauvan juoma- ja tarttumistaidoille sopivaksi.

Sitten on laatikko tyhjä.
Kauaa ei kuitenkaan ehdi kulua, kun taas tapamme Ainun.

Kauppakäynnillä esikoinen nimittäin bongaa jotakin tuttua vaippahyllykköjen tuntumasta: ”Äiti, tuolla ne ovat taas! Pupu ja keinuhevonen! Ne tuli meille kotiin.”

ARVONTA!
Äijä-äidin Instagram-tilillä on käynnissä arvonta, josta voit voittaa tässä jutussa esitellyn Ainu-tuotepaketin itsellesi, haluamissasi väreissä. Arvonta on käynnissä su 14.2.21 klo 21 asti ja pääset osallistumaan siihen TÄSTÄ.

Äijä-äiti testaa, Äiti vapaalla, Elämystesti

Äidit avannossa – erään Löylykontin tarina

(kaupallinen yhteistyö: Löylykontti)

Mitä tapahtuu, kun saunaan istutetaan kaksi äitiä, joista toinen on harrastanut talviuintia viimeksi aivan liian kauan sitten ja toinen on avantoensikertalainen?

Ja saunan AINOA pesupaikka on merenjäähän tehty reikä!

Löylykontti on yhdeksän kaveruksen projekti, joka sai alkunsa heidän huomattuaan maailmassa virheen: Espoon Matinkylän rannasta puuttui sauna! Ystävyksiä yhdistää paitsi rakkaus saunomiseen, myös intohimoinen suhde talviuintiin. Ja nyt puhun intohimosta isolla i:llä: Joukolla on nimittäin hallussaan 10 talviuinnin MM-mitalia!

Minullakin on kytköksiä saunaan, ja olenkin odottanut malttamattomana mahdollisuutta päästä testilöylyihin. Yksi Löylykontin tekijöistä, saunan nikkaroinnista vastannut puuartesaani, on nimittäin veljeni. Sisäpiiriläisenä tiedän, että saunan valmistuminen on vaatinut paitsi verta, hikeä ja valtavasti työtunteja, myös yhteenhitsautuneen porukan, kädentaitoja, sinnikkyyttä ja kaksi pizzaa. Viimeisen kohdan ymmärtääkseen kannattaa käydä tutkimassa projektin Instagram-tiliä. Se saa vähintäänkin hyvälle tuulelle!

Mutta palataanpa saunan lauteilla lekotteleviin äiteihin: avantoensikertalaiseen ja siihen ruostuneeseen talviuimariin (eli minuun). Avantoensikertalainen on hyvä ystäväni vuosien takaa. Hänestä tuli äiti joitakin vuosia ennen minua, ja kun sain tuolloin kunnian ryhtyä hänen toisen lapsensa kummiksi, sain myös erityistehtävän: Toive oli, että kummina pitäisin huolta erityisesti äidin hyvinvoinnista – eli siitä että ystäväni edes välillä muistaisi irrottautua arjen myllerryksestä, vaikkei siihen tuntuisi riittävän aikaa. Nykyisin kun myös minulla on lapsia, sopimus toimii näppärästi molempiin suuntiin.

Ja mikä olisikaan parempaa arjen hyvinvointia kuin rauhallinen saunahetki Löylykontissa ystävien kesken ja pulahdus rapsakkaan avantoon! Ainoa haaste hommassa oli vain se, että avantoensikertalainen on lämpien asioiden ystävä, ei kylmien. Viime kesänä hän suostui järveen tasan yhden kerran. Mutta koska tiesin ystäväni olevan myös ennakkoluuloton heittäytyjä, joka ei kieltäydy yhteisestä ajasta, huijasin hänet mukaani suunnilleen seuraavanlaisella viestinvaihdolla:

Kummipojaltani sain myös valtuudet huijata hänen äitinsä keinoja kaihtamatta avantoon. Näillä eväillä lähdimme kohti elämystestiämme.

Löylykontti seisoo uljaalla paikalla. Pienen metsäkaistaleen läpi kävellessä saunaa ei heti edes huomaa. Mutta kun metsä loppuu ja eteen avautuu rantatöyräs huikeine merinäköaloineen, onkin kontti heti siinä, omalla paikallaan puiden katveessa, ketään häiritsemättä. Ja jo merelle aukenevasta näköalaikkunasta sisään kurkistamalla huomaa, että kontti kätkee sisäänsä kauniin ja tyylipuhtaan saunan. Näky tekee vaikutuksen jopa kaltaiseeni saunahifistelijään. Ikkunalautaa somistavat sympaattiset saunalakit, jotka ovat tulleet tutuiksi Löylykontista tehdyistä uutisjutuista.

Sisään astuessa homma sen kuin paranee: Vastaan leijuu tuoreen puun ja uuden saunan tuoksu. Testilöylyt osoittavat, että myös kiukaseen on panostettu. Heittotekniikasta riipuen siitä saa irti niin pehmeästi hivelevät kuin kipakasti puraisevat löylytkin. Ja mikä näköala! ”Miksei mökkisaunoihin aina rakenneta tällaisia ikkunoita?” kysyy ystävänikin.

Yksi juttu näkymässä kuitenkin arveluttaa: Avanto virnistelee meille kauempaa iloisesti pulputen ja selvästi jo odottaa meitä luokseen. Aikanaan olen uinut viikoittain avannossa pidempääkin matkaa, mutten ole lainkaan varma, miten ruosteeseen äitivuodet ovat kylmänsietokykyni saaneet. Vartin löylyttelyn jälkeen tohdin kuitenkin ehdottaa ensimmäistä kylmää kylpyä.

”Mun mielikuvissani täällä ei kyllä ollut näitä muita ihmisiä”, avantoensikertalainen kommentoi avannolle kävellessämme. Aurinkoinen valoilmiö on houkutellut kansan rannalle. ”Olisi kivampi kiljua tyhjälle rannalle.”

Kiljumista ei lopulta kuitenkaan kuulla. Solahdan ensimmäisenä veteen ja keho tuntuu saman tien muistavan, mistä hommassa oli kyse. Jalkojen nipistely katoaa jo laiturille kavutessa ja muuttuu lainehtivaksi euforiaksi kehossa. Avantoensikertalainenkin liukuu veteen kuin vanha tekijä. Olen antanut hänelle samat ensikertalaisen vinkit, jotka itse sain aikanaan: Keskity rauhalliseen hengittämiseen ja ota kiintopiste veteen mennessä.

Suorituksemme jälkeen selkääntaputtelijoita ja jutuniskijöitä riittää. Julkinen avantouinti on näköjään yhtä hyvä jäänrikkoja suomalaisten keskuudessa kuin koirat ja lapset. Osa hipsii perässämme ihmettelemään vielä saunakonttiakin.

Tunnin löylyjä ja kolmea avantopulahdusta myöhemmin on hyvä palastella suoritus ja läpikäydä avantoensikertalaisen fiilikset: ”Alasmeno on ihan kiva, se pieni hetki vedessä ja nouseminen on ihan hirveetä, mut 5 sekuntia sen jälkeen on tosi hyvä. Tässä voisi olla ties kuinka pitkään.”

”Joo, ei tänne pakkaseen mitään vaatteita tarvii!” totean minäkin, ja päätämme lopettaa saunomisen löylyjen sijaan avantopulahdukseen. Siitä jää mukavan raikas olo. Lyhyen harkinnan jälkeen päädymme pukemaan myös vaatteet kotimatkalle.

Ja yksi asia on molemmille vesiselvä, Löylykonttiin on päästävä uudestaan!
”Tulen mä uudestaan avantoonkin, jos vaan pyydät”, ystävä lupaa.
It’s a deal!

*****

Löylykontin lämmöstä on mahdollisuus päästä nauttimaan kolmella tavalla: liittymällä kausijäseneksi, ostamalla 10 kerran sarjakortin tai vuokraamalla kontin yksityiskäyttöön.

Lisätietoja löydät osoitteesta: loylykontti.fi

ARVONTA:
Äijä-äidin Instagram-tilillä on käynnissä arvonta (pe 5.2. klo 21 asti), josta voit voittaa Löylykontin tunniksi käyttöösi itsellesi + 6 kaverille. Arvontaan voit osallistua TÄÄLLÄ.